Lohjan Kylien järjestämä toinen riemuinen matka suuntautui Itä-Suomeen.

Tällä matkalla matkailijoita oli 25 + tuttu kuljettaja.

Lähtö Lohjan kirkolta klo 10.00, melkein ajoissa.

Ensimmäinen kohde oli Ruotsinpyhtää, joka olikin upea ruukkimiljöö. Joen reunoilla oleviin puutaloihin oli perustettu myymälöitä, käsityöläisiä ja muita ammattilaisia myymässä tuotteitaan.

Ruukin päärakennukseen oli perustettu ravintola (ja sievä terassi).

Pääsimme tutustumaan Ruotsinpyhtään kirkkoon, jota tuli esittelemään uuden uutukainen kirkkoherra (kirkkorouva).

Kirkon alttaritaulu paljastuikin Helene Schjerfbeckin tekemäksi!!!

 Seuraavaksi saimme ruokailun yhteydessä esittelyn Strömforsin ruukista, alueesta ja toiminnasta nyt ja aiemmin. Asiasta löytyy tietoa heidän verkkosivuilta: Strömforsin ruukkiin

Ruukkimiljöötä.

Matkamme jatkui heleän kevätauringon saattelemana Ahvensalmelle, jossa kohteena oli Eijas Garden, upea englantilaistyyppinen elämyspuutarha. Oppaanamme oli paikan omistaja ja puutarhuri Eija Klaucke. Hän opasti koko puutarhan läpi, samalla kertoen paikan historiaa sekä töitten etenemistä. Kasviharrastajat (ja muutkin) saivat ihmetellä erikoisia ja tavallisiakin kasveja sekä nauttia rauhoittavasta vesi- ja polkuelementeistä.

Kuvassa vasemmalla kiven päällä Eija Klaucke.

Puutarhan myymälästä ihanat ostokset mukaan ja seuraavaa kohdetta kohti, Puumalaan.

Suhteellisen pitkän ajomatkan aikana ennestään toisilleen viraat matkaajat tutustuivat helposti toisiinsa, bussi on oiva paikka jutella mukavia...

Kello 18.00 oli ryhmällemme varattu Sahanlahden rannalta, saman nimisestä ravintolasta Sahanvalttarin pitopöytä -illallinen. Kyseessä oli lähiruokaa HERKULLISESSA muodossa. Jo sitä olikin aika nälkä. Erilaisia kalaruokia oli runsaasti ja maisema ravintolan ikkunoista hiveli silmiä.

Ruokailun päätyttyä oli venematkan vuoro. Ms Kaunis Veera  oli ensimmäisellä matkallaan tänä keväänä. Matkamme Niinisaareen vei noin yhden tunnin. Tähän tilausveneeseen mahtuu noin 40 matkustajaa. Ja se tekee pääasiassa tilausristeilyjä, mutta myös kesäaikaan avoimia risteilyjä Puumalan rannasta.

Laivuri Mika Nurmi kertoo Ms Kauniista Veerasta ja laivurina olemisesta.

 

Niinisaareen saavutti aikataulun mukaisesti klo 21.00. Vastassa oli Okkolan lomamökkien emäntä Paula Okkola. Hän jakoi avaimet mökkeihin ja onnistui järjestämään todella pikaisen ja ex tempore -vierailun läheiselle Temolan Viinitilalle.

Sinä iltana oli tunnelmat korkealla mökeissä, olihan Euroviisujen finaali!

Valitettavasti tiedämme tuloksen Suomen kilpailijan osalta, mutta se ei haitannut kisakatsomoita.

Sunnuntai 15.5.

Aamiainen Ravintola Niinipuussa jossa Paula kertoi Okkolan tilasta ja siitä että taas oli valmistunut uusi mökki edellisten 22 mökin letkaan. Jokaisella mökillä on oma ranta ja upeita ne ovatkin, kannattaa käydä yöpymässä näissä mökeissä.

Aika hauska esitelokerikko Okkolan pihassa.

Aamiaisen jälkeen matka jatkui Hirvensalmelle. Hirvensalmen Taimistossa oppaina pomologi Anssi Krannila sekä Teemu Kaarniemi. Anssi kertoi taimiston perustamisesta ja sen muusta toiminnasta, jota Teppo täydensi tämän hetken tiedoilla. Suomen tunnetuin pomologi Anssi Krannila antoi ohjeita omenapuun valintaan sekä kasvattamiseen.

Teppo esitteli taimiston tuotevalikoimaa.

Teppo Kaarniemi kertoo omenapuun varttamisesta.

Seuraavaksi bussin wc ja takaoven edusta täyteen omena- ja muita puitten taimia ym. kasveja. Onneksi kenelläkään ei ollut tarvetta käyttää vessaa loppumatkalla.

Hirvensalmella olevan Kissakosken tehdasmiljöö, oli seuraava kohde. Lounaan kestäessa paikallinen oppaamme Riitta Talvio tuli kertomaan alueen matkailuyrittäjien yhteistyöstä, nimeltä Puulataival. Lisäksi hän kertoi Kissakosken voimalaitoksen historiasta ja mitä se pitää sisällään tänä päivänä.

Kissakosken tehtaan museo.

Seuraavaksi kaikki bussiin ja pienelle kierrokselle Hirvensalmen keskustaan. Matkan aikana näimme istutetun (Suomen pisimmän) tervaleppäkujan, Hirvensalmen kirkon ja viimeisenä kohteena pysähdyimme Puulan Manuelliin, paikalliseen käsityöläisten myymälään.

Hirvensalmen kirkko.

Seuraavana kohteena olikin sitten jo Kalkkinen ja siellä Marttilan tila,

Aivan hykerryttävän sympaattinen emäntä Sinikka Marttila otti jo hieman väsyneen ryhmämme vastaan aina niin herttaisesti.

Ennen ruokailua Kalkkisten kyläyhdistyksen edustaja, Hellevi Tupala kertoo heidän kylämatkailusta ja muusta alueen kehittämisestä.

Yhteispotrettia ei matkalla otettu, mutta eiköhän näistä kuvista kaikki löydy.

Marttilan tilalla oli myös näyttely: Luonto saa tulla sisään, jossa pikaisesti piipahdimme.

Matka jatkuin Asikkana hulppena sillan ja Vääksyn kanava kautta, jatkaen upeaa maisemareittiä kotiin päin.

perillä olimme hieman aikataulusta myöhässä, mutta mukavan matkan pieni venyminenhän on vain positiivista. vaikka joillain olikin kova kiire seuraamaan MM-jääkiekkoa. Siinä taisikin käydä hieman onnekkaammin kuin edellis illan Euroviisuissa.

Kaikille matkalla olleille suuri kiitos!

Kiittää Katja Ranta.

Kuvassa matkajoukkomme.

Hei lukija!

Tämä on kevyt matkakertomus Lohjan Kylät ry:n järjestämästä matkasta Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlille pe-su 17.-19.9.2010.

Matkallamme, joka taitettiin erittäin jouhevasti pikkubussilla (16-paikkaa + kuljettaja), oli mukana 14 henkilöä. Kyläihmisiä kaikki tyynni! Oli Lohjansaaresta, Immulasta, Maksjoelta, Pullista, ihan Lohjan keskustastakin ym.

 

PERJANTAI 17.9.2010

Lähtö oli Lohjan kirkon edustalta hieman vaille 8.00 perjantaiaamuna. Nokka kohti Vuosnaisten satamaa.
Matkan varrelle osuikin jo ensimmäinen lautta ja melkein ainoa saderyöppy.

Klo 11.05 lähti M/S Viggen matkaan, määränpäänään Åva, Brändöön saarella.

Åva, pieni kylä Brändön saaren pohjoisosassa johdatti matkamme saaren läpi, pysähtyen vain ruokailemaan mainiossa Trixie´s Pubissa, jossa oli samalla hauska sekatavarakauppa.

Torsholman satamaan tulimme hyvissä ajoin ja seurueelle jäikin runsaasti aikaa katsastaa hieman erilaisempaa luontoa, kuin omilla seuduillamme on. Samoin otimme viralliset ryhmäkuvat täällä.

Torsholmalainen "maskotti" Anitta Valtosen kädellä.

  

Erilaisia juttelupiirejä perustettiin odotellessa.

Torsholman satamasta uudella ja jo hieman isommalla lautalla (M/S Alfågeln) Kumlingeen.
Kumlingessa siirryimme heti majoituspaikkaamme, Länsmans Värdshusiin.

Entinen Kumlingen sairaala, josta on tehty 70-luvulla majoituspaikka.

Kuva Länsmannin paikalla olleesta Silanderin talosta, vasemmalla tien laidalla. Katsokaa kuinka autiota!!

Majapaikkaan kirjautumisen jälkeen heti syömään, seisovasta pöydästä ihanaa paikallista kalaa ja kaikkea muuta.

Ruokailun jälkeen tutustumaan Kumlingeen, oppaana toimi Marja-Liisa Tetri-Öberg, Karjalan-flikka, joka muuttanut pysyvästi Kumlingeen vasta eläkkeelle jäätyään. (Missäs muuten on ne sipulin siemenet, Anitta?)

Bussilla kiersimme Kumlingea, nähden komean kunnanjohtajankin juoksevan kahteen otteeseen vastaamme. Ja viehättäviä taloja, samalla kuullen Marja-Liisan värikkään kertomuksen Kumlingen historiasta ja tästä päivästä.

Myös Kumlingen kirkkoon pääsimme tutustumaan. Kyseessä on yhtä vanha harmaakivikirkko (1510-luvulla rakennettu), kuin Lohjan, vaikkakin kovasti paljon pienempi. Kirkko on kunnostettu ja seinämaalaukset pesty esiin. Käykääpä katsomassa Lohjan kirkon maalauksia, jotka on ajoitettu maalatuiksi myös 1500-luvun alussa, kuten tämänkin kirkon maalaukset, saman näköisiä heppuja sielläkin seinissä koreilee.

  

 

  

1200-luvulta oleva alttarikaappi.

Matkamme jatkui Kumlingen säähavaintoasemalle, ennen kuin ilta aivan pimentyi.

Taas joku oli tehnyt näitä pieniä kummeleita, tai mikä näitten nimi voisi olla. Joka puolella sekä Brändön ja Kumlingen saarta näkyi tien varsilla kivipinoja. Hassuja.

Illaksi olikin sitten luvassa kylddyyriä, paikallinen trubaduuri Thorbjörn Engman. Thorbjörn esitti omia laulujaan, kitaran säestyksellä, kertoen kappaleiden tarinoista.
Lisäksi saimme hänet kertomaan simpukkaviljelykokeilustaan. Thorbjörn oli kalanviljelyssään huomannut simpukoiden kiinnittyvän kaikkiin mahdollisiin, köysiin ym. Ja kasvavan hurjaa vauhtia. Simpukat puhdistavat vettä hirmuiset määrät, keräten ja käyttäen ruoakseen typpiä ja fosforia, eli rehevöittäviä aineita. Simpukat puhdistavat Itämerta. Asiasta lisää..täällä.

 

LAUANTAI 18.9.2010

Aikainen herätys... ja aamiainen ja lähtö jälleen M/S Alfågelnilla Manner-Ahvenanmaalle (tai vaihtoehtoisesti kiinteälle saarelle, kuten pikkusaarten asukkaat suurinta saarta nimittävät).

Pääsaarelle tulon jälkeen suunnistimme heti kohti pohjoisosassa saarta sijaitsevalle Tjudön-viinitilalle.

Tjudön tila itse kasvattaa omenaa ja kirsikkaa ja naapurista saa päärynää. Hyvää yhteistyötä. Viinitilalta sai ostaa vain niitä mietoja juomia, suomalainen alkoholipolitiikka siis ulottuu Ahvenanmaalle asti (ei niillä olis voinut olla ihan omaa sääntöä??). Mutta erityisen herkullisia olivat ravintolasta ostettavat väkevämmät juomat, testiryhmämme maistoi päärynälikööriä sekä paikallista konjakkia. Nam.

Vanha herra piti esitelmän viinitlasta ja omenien viljelystä. Dollyparton-muotoinen puu tuottaa heti parin vuoden ikäisenä hurjat määrät hedelmää. Ja tämän näköisiä puita näkyikin uusilla vijelyaloilla ns. rinta rinnan seisomassa. Rivi- ja puuvälit olivat hyvin kapeat. Puut seisovat n. 70 cm etäisyydellä toisistaan, sidoittuina tukikeppien varaan. Tällaiset kääpiöpuut eivät jaksa seistä ilman tukea. (Ehtikö kukaan ottaa kuvia tällaisesta rivistöstä?)

 

Tiski täynnä houkuttelevia juomia.

Perkiömäet ostoksilla.

Hauskoja pulloja, sisään on istutettu erilaisia lasimuotoja.
Tässä vasemmassa reunassa omena, seuraavassa ilmeisesti
luumuja tai kirsikoita ja oikean puoleisessa pullossa päärynä.
Myös golffava heppu oli saatu pulloon.

Paikallinen irtolaiskolli teki tuttavuutta matkailijamme kanssa.

Seuraavana kohteena olikin hieman Tjudöstä länteen sijaitseva Marskogen Lamm -lammastila. Tällä tilalla oli paljon erilaisia tuottajia esittelyssä, mm. Peders Applagård, jonne olisimme halunneet mennä ihan kotiin tutustumaan (Kökarissa), mutta kun he olivat markkinoilla eivätkä kotona.
Onneksi olimme varanneet itsellemme ruokailun täältä (lammassimpukkaa perunasalaatilla = keikuran/simpukan muotoon rullattu ohuehko lammasmakkara grillattuna), koskapa nämä mainiot lammasmakkarat olivat loppuneet jo edellisenä päivänä suuren kysynnän vuoksi.

  

Tässä niitä herkkuja tuodaan pöytään ja seuraavassa kuvassa niitä syödään.

Kolmas kohteemme pääsaarella olikin aivan Maarianhaminan keskustassa, meren rannalla, taidekäsityöläisten talo SALT.
Pihan puolella oli myynnissä paljon erilaisia kalaherkkuja, rannalla kun oltiin.

Yhteen rakennuksista oli valmistettu kalastuksen historiasta kertova näyttely ja oven suussa kalastajat kutoivat verkkojaan.

  

 

Yllättäen Anitta-matkailijaamme tervehdittiin iloisesti...

Puutarhurikoulun entinen opiskelutoverihan se siinä!! Aito Ahvenanmaalainen.

SALT:sta lähdettiin taas eteenpäin, kohteena oli hurmaava puutarha: Blomstallet NY.

Kuinka noinkin pieneen omakotitonttiin oli saatu mahtumaan niin paljon erilaisia kasveja. Pieni kahvila ja myymäläkin oli tilalle saatu mahtumaan. Seuraavassa kasvikuvia.

     

  

  

Puutarhakohteessa riitti vipinää, kadunvarret aivan täynnä autoja.

Päivän viimeinen kohde olikin sitten Lumparby Ollas. Valitettavasti siellä käynnin aikana kamera jäi bussiin ja lähtiessämme alkoi vielä sataakin. Mutta erityisen herkullista oli saamamme kalakeitto. Pihalla oli 6-7 kojua, myynnissä juustoa, leipää, lammastuotteita, lankoja, huovutettuja tavaroita ym.

Jälleen kohteena satama... tällä kertaa Långnäs ja lautan nimi M/S Gudingen. Matkan aikana kasvoi neulojien joukko ja tämän lauttamatkan aikana puikkoja kilisytteli jo neljä käsityöläistä.

Lauantai-ilta ehti jo pimentyä päästessämme Kökariin. Majapaikkamme Antons Gästhem ei pikkuisella saarella ollut kaukana satamasta.

2,5 tunnin lauttamatkan jälkeen oli enää iltapala ja yövyttäminen... hetkinen ei ollutkaan ihan vielä näin. Matkailjamme Hilkka-Mari oli joitain aikoja aikaisemmin tutustunut paikankuntalaistuneeseen lohjalaiseen rouvaan, Dorikseen. Doris tulikin vielä iltapalan ajaksi kertomaan Kökarista ja omasta historiastaan. Jotkut matkailjoista jopa tunnistivat Doriksen Lohjan sairaalassa työskenteleväksi tutuksi kasvoksi.

Nukkumaan!

SUNNUNTAI 19.9.2010

Ei ihan niin aikainen herätys ja aamupalalle.

Vielä yksi hieno kohde kaluttavana: Kökarin kirkko ja sen ympäristö.

 

    

Kökarin kirkko ulkopuolelta, sisällä kirkossa erilaisia laivojen pienoismalleja sekä hiljattain remontoidussa kirkossa kauniisti koristellut urut. Pienellä hautausmaalla oli riveissä ja jonoissa vanhoja rautaisia hautaristejä, jotka odottivat uusiokäyttöä. Kirkon ja rantakallioiden välillä oli tapuli, jonne jotkut uskalikot kiipesivät.

 

Kirkon vieressä olevassa, fransiskaanimunkkien luostarin raunioiden osaan rakennetussa museossa oli paljon tietoa Kökärin saaren asemasta laivaliikenteen ja hylkeiden pyytäjien sekä ristiretkeläisten historiassa.

Ja sitten vielä nämä kaksi kuvaa, toisessa ristilukki, mutta mitä tämä toinen esittää?

 

Tarkoituksen oli lähteä Kökarin kirkolta kiertämään ns. Kultturipolkua. Mutta koska polku oli ikävästi kasvanut umpeen, ehdotti jälleen lisää Kökar-tietoa matkalaisille tuonut Doris, että hän voisi lähteä oppaaksemme kiertämään saarta. Meillähän oli täysi tunti aikaa ja Doriksellakin aivan ylimääräistä luppoaikaa ja niin sitä lähdettiin.

Koko upea pieni saari olikin sitten tunnissa kierretty ja nähty jokainen tärkeä kohde. Aikoinaan kaksi omaa saarta käsittänyt saaristo on nykyään sillalla yhdistetty toisiinsa, seuraavassa kuvassa saarten läpi virtaava uoma ja kalastajaidylliä bussin ikkunasta nähtynä.

Jälleen satamaan ja samaiset 2,5 tuntia lauttamatkaa. Korppoon Galtby ensin ja sitten lossilla yli Nauvoon. Olikos se tällä vai seuraavalla lossilla, jossa lossi joutui väistämään sotaharjoituksista palaavaa alusta.

Nauvossa pysähdyimme Majatalo Marttaan, Saaristolaispöydän ääreen.

Koto-Lohjalla olimme illalla noin kello kahdeksan aikaan. Kirkolta jokainen lähti omille tahoilleen, huomaamatta kaunista suurta harmaakivikirkkoamme taustalla.

 

Mutta kokonaisuudessaa onnistuneesta matkasta jäi kyllä niin paljon hyviä muistoja ja hyödynnettäviä ideoita omaa kyläämmekin varten. Suuri kiitos kuljettajallemme. Sopeuduit erityisen hienosti sekalaiseen joukkoomme.

Ja kiitos kaikille muillekin matkailjoille!
Tervetuloa seuraavallekin matkalle, iloinen joukko!

 

Hei lukija!

Näillä sivuilla on kuvia ja pienet kertomukset matkoista.

Voit kommentoida tekstejä ja lähettää kommentissasi omia muistoja matkoista.